lauantai 31. maaliskuuta 2012

Auringon villihevoset


Maalasin villin
hevosen
sinisen
yksinäisen
vangin

Laumansa löysi
vapaana
aurinkoon
kirmasivat
yhdessä

Jäin mättäälle
istumaan
hirnuntaa kuulemaan
kavion kopsetta
huokailemaan

Pilvet siirtyivät 
auringon tieltä.




torstai 29. maaliskuuta 2012

Aurinkomyrsky



Auringon voima
sen syvälämmin henkäys
herättää 
kaiken
eloon.

Kevään
kiihkeäksi
myrskyksi.





keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Pieniä neliöitä






Neliöitten kanssa puuhastelua.... Voi vaikka joka päivä maalata uuden värin, uuden pienen kuvion kun pohja on vain 10x10 cm. Sitten niitä voi järjestellä ja lajitella.... kun oikein lapsettaa.

Makrohaasteen teemaextra: Neliö

Ruusuja ruusuja



Ruusukasta kahvihetkeä aamuunne!

Ihan tilaustyönä pyysin äitiäni maalaamaan minulle nämä ruusukupposet.




tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kevätpäivänseisaus




Lumen, puut värjäsin
keväiseksi muuttelin
hyvä on nyt mustarastaan
valokylpyyn loiskahtaa
sointujansa lurittaa
maailmalle kaiuttaa
kurkkutorvi suoranaan.

- kiirepakolainen -


sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

MINÄ TUNNEN KIRJAILIJAN! POKS!






Minä tunnen kirjailijan. Olen siitä ylpeä.
Eilen blogistaniassa vietettiin SusuPetalin uuden kirjan  (click) julkistamisjuhlaa .
Onnitteluksi tahdon tämän "kortin" Susulle lähettää. Löytyi vielä sopivaa rekvisiittaa ja yksi POKSauttamaton skumppakin....



LEHTOAKILLEIJA




Tällaista tietoa netistä: 


"Lehtoakileija on perinteisimpiä koristekasvejamme: maastamme tuskin löytyy monta sellaista vanhaa puutarhaa, jossa se ei kasvaisi. Aluksi akileija oli luultavasti luostarien puutarhojen, aateliskartanoiden ja pappiloiden pihapiirien koristus – joka torpan ja mökin kukka siitä tuli joskus 1800-luvun aikana kun rahvaskin alkoi istuttaa kotinsa ympärille koristekasveja. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten perennoja ja hyötykasveja vaihdettiin ja annettiin yleisesti lahjaksi vierailujen yhteydessä. Näin monet maatiaiskasvit yleistyivät ja levisivät pihalta toiselle.
Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäislajistoomme. Lajin päälevinneisyysalue ulottuu Aunuksen Karjalaan ja Baltiaan saakka ja sitä kasvaa vielä Laatokan rannoillakin, joten ainakin itäisimmät akileijamme Kiteen ja Uukuniemen lehdoissa voisivat olla tuon alueen äärimmäisiä pioneereja. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia: laji voi säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle. Runsaan siemenestä leviämisen ansiosta lehtoakileija voi ilmaantua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin".
                                                         ____________________
Tämä kuvan kaunokainen ilmestyi torpan pihamaalle, koirankopin kupeeseen.... Yli 100-v vanha, entinen  kartanon torpparin tila ei edelläänkään jätä yllättämättä. Itse en ole sinne pihalle istuttanut vielä mitään, vaikka se on ollut meillä kohta 5 vuotta. Enkä taida istuttaakaan. Tulkoon mitä tulee, milloin mihinkin mullanlämpäreeseen.

No, huh. Olenkohan nyt ihan höyrähtänyt tässä kukkahuumassani. Ehkä. Ehkä minussa herää sisälläni kouluajoista asti uinunut kasvinkeräilijätutkija. Koittakaan kestää. Huiskis!



lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kohta on aika ylioppilaiden





Nämä "Ylioppilaat" (mummini nimitti näitä ylioppilaiksi oikea nimi lienee akilleija)  ovat kevään-alkukesän kukkijoita. Vaeltavat puutarhassa minne tahtovat. Luovat mukavia väriläiskiä sinne tänne. Vanhana maatiaisperennana ovat sitkeitä ja voimakkaita. Ja ah niin kauniita. Kuuluvat lempikasveihini. Niitä ei tarvitse hoitaa. Omin päin risteytyvät ja luovat uusia väriyhdistelmiä. Rakastavat aurinkoa.

Kun nämä kaunokaiset ilmestyvät puutarhaan tiedän että on kesä.

Juuri nyt ulkona tulee taivaalta kaikkea mahdollista, tuulen siivittämänä. En katso sinne. Katson kukkia. 
Huiskis!





perjantai 16. maaliskuuta 2012

Sanon sen kukkasin






Monta asiaa tahtoisin sanoa
monta sanaa kirjoittaa
vaan kun on ihminen sanaton
mieletön, kyvytön,

kukkaset sen kertokoon.

Hyvää ja rauhallista viikonvaihdetta kaikille, rakkaat ystävät.


torstai 15. maaliskuuta 2012

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Pensselöin miehen







Mallina komeili Modiglianin "Mies ja piippu".  Mukailin oman näköiseksi ja väriseksi.
Olen huomannut, että ilman jotain mallia en osaa maalata. Pelkkä päässäni oleva mielikuva ei minulle riitä. En kuitenkaan laittanut tähän mallikuvaa....





sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Puutarhassani

Kun kevät on odotuksessa ja kesä onneksi vielä ohittamatta, on jotenkin vaikea oleutua syksyyn.... Laitoin kuitenkin lumen alla olevan puutarhan syysväreihin.

Värikollaasi: SYKSY

Kammanharomisia


Aika vierii ja kammanpiikit vähenevät. Minä en yhtään talvikuvaa enää  tahtonut, paitsi tuon Wagnerin, jonka kuvasin hesarista. Sisustuslehtiä on taas tullut selailtua, ja ideoita etsittyä. Väritkin on kaivettu laatikoista... Miinus ja plus herkuttelu jatkuu.


Viivoja, tuhruja, kuvioita, väriyhdistelmiä on harjoiteltu. Pensseliä koulutettu. Kevyttä ja painavaa viivaa suoristeltu ja kiemurrettu.


Sydänystäväni, tyttäreni, toi virkistystä arkeeni iloa sieluuni.


Näissä merkeissä sitä kampaa on harottu. Sisätiloissa, hyvin pitkälti,  kuten huomaatte :D


Aamukampahaaste.



lauantai 10. maaliskuuta 2012

Blogitarinan kansi

Blogissa kierteli kiertotarina, johon moni osallistui kirjoituksellaan. Uuna, joka oli tarinan alullepanija pyysi halukkaita tekemään "kirjalle" kannen. Harakka oli tehnyt niin hienot kansiehdotelmat, ett minäkin innostuin:

1. versio


2. versio



Näitä kuvia käytetty. Oma maalaukseni, valmispohja ja kuva paletistani.






perjantai 9. maaliskuuta 2012

Hahhaaa, sinäpä seepraseni vasta vitsin murjaisit!


Kiirepakolainen katselee ikkunasta ulos ja kuuntelee sateen ropinaa. Viidakon eläimet vitsailevat ikkunanvälissä. Tämmöiseksi talvi tekee.... ihan pöhköksi!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Istun kirsikkapuun alla aamunkoitteessa


Olen unohtanut miten pensselit käyttäytyvät. Olen unohtanut miten värit sekoitetaan. Olen unohtanut että ohut pohja rypistyy kastuessaan. Olen unohtanut, että pensselissä ei ole delete-nappulaa.  Olen unohtanut, että käsi tutisee.... Olin unohtanut, että akryylivärit kuivuvat nopeasti, piti sutia vauhdilla.

Vaan ei se haittaa. Jokatapauksessa tämä oli elvyttävä kokemus. Aika kivaa puuhaa. Nyt vaan täytyy aloittaa pensseliharjoittelut, pienesti. Tämä 50x50 pohja oli näin alkajaisiksi minulle liian suuri :D




Huiskis!


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Aurinkoranta2 /harjoitelmia

Lisää harjoitelmia ennen manuaaliseen pensseliin tarttumista. Tässä olen käyttänyt digitaalisia vesivärejä taloissa ja kirsikkapuussa. Taustat on liukuvärjätty ja haettu pintoja effektgalleriasta.
On se metkaa, että pensseliin tarttuminen jännittää. Olen kököttänyt maalaustelineen ääressä ja tuijottanut maalattavaa pohjaa..... kääk.... koen pientä pakokauhua. Hauskaa leikkiähän tämän pitäisi olla, vaan miksi sen ensimmäisen viivan veto kankaalle on niin ..... niin.... vaikeaa....

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Aurinkoranta

Tämä on hautunut monta päivää päässäni. Vähän unessakin.  Keltainen väri tuntuu nyt hyvältä. Olen jo ottanut maalaustelineen ja värit esiin..... haluaisin niin kovasti pensselöidä. Digitaalisesti on hyvä sommitella ja harjoitella ja tutkia värejä. Tämä on yksi versio.


Minulla on tällainen tyyny ja se toimi innoittajana taloihin. Minä kun tykkään taloista ja ikkunoista. Innoitusta sain myös eräästä Susupetalin maalauksesta.



Kesäinen satu


Värikollaasi: KESÄ